Lapsen kasvattamisesta

Löysin kirpputorilta kirjan. Julkaisuvuosi sama kuin Maukan syntymän. Mielenkiintoista.

Mitä merkitsee vahvaksi kasvaminen? Miten lapsen kehittymistä voitaisiin tukea niin , että hänestä tulisi mahdollisimman itsenäinen, ympäristön suhtautumisesta sisäisesti riittävän riippumaton pohdiskelee Arja- Liisa Linnasalo, kirjassaan “Vaivainen vaihtoehto”.

On tärkeää, että saa kokea vaikuttavansa toisiin.
Vammainen lapsi on paljon toisten tekemisten kohteena: syötettävänä, puettavana, tuettavana jne. Kohteena olemisen vastapainoksi tarvitaan kokemuksia siitä, että saa myös itse tehdä jotakin jollekin toiselle, että saa toisessa muutoksia aikaan.

On tärkeää, että saa tehdä itse yrittää, onnistua ja epäonnistua.
Näitä kaikkia pitää vammaisenkin lapsen saada harjoitella. Hänelle suunnitellaan kaikki helposti liian valmiiksi ja sopivan helpoksi. Lapsen on opittava itse omasta halustaan yrittämään, ottamaan riskejä, uskaltamaan. Uskaltaa helpommin, jos tietää, että saa ja osaa myös epäonnistua. Vain epäonnistumisia kokemalla voi oppia niitä kohtaamaan. Käytännön tilanteissa ei saisi myöskään unohtaa antaa tilaa sille, että vammainen lapsi voi myös itse keksiä keinoja selviytyä siitäkin, mitä muut pitävät hänelle mahdottomana.

On tärkeää, että saa itse valita.
Hoitaja tekee vammaisen puolesta aivan liian usein valinnan, olipa kysymys leipäpalan valitsemisesta tai jostakin suuremmalta näyttävästä asiasta. Pitäisi osata erottaa toisistaan, mitä merkitsee ojentaa käsi toisen puolesta ja mitä merkitsevät siihen liittyvät valinnat. Vammaisen lapsen pitää oppia huomaamaan, mitä vaihtoehtoja on olemassa ja hänen pitää saada harjoitella ratkaisujen tekemistä.

On tärkeää, että saa tehdä yhdessä.
Vammainen lapsi saa usein muita vähemmän kokemuksia yhdessä tekemisestä. Hän joutuu seuraamaan sivusta, kun toiset leikkivät, harrastavat tai työskentelevät yhdessä. On yritettävä löytää tekemistä, johon voi osallistua. Silloin hän voi tuntea kuuluvansa yhteen toisten kanssa ja hän voi kokea olevansa myös tärkeä, avuksi, hyödyksi, ja iloksi, eikä aina vain suruksi ja vaivaksi.

On tärkeää, että saa ottaa vastuuta itsestä ja muista.
Vammainen ihminen voi joutua paljon kokemaan tilanteita, missä toiset huolehtivat hänestä. Vastapainoksi tarvitaan kokemuksia siitä, että saa huolehtia ja ottaa itse vastuuta jostakin asiasta tai ihmisestä ja että saa ottaa vastuuta itsestään niin paljon kuin mahdollista.

On tärkeää, että saa vastustaa.
Riippuvuus toisen henkilön avusta tekee usein psyykkisesti hyvin vaikeaksi tilanteen, jossa vammainen henkilö on eri mieltä auttajansa kanssa. Tarvitaan tasavertaista suhdetta auttajan ja autettavan välillä, vaikka olisi kyse vanhemman ja lapsen tai opettajan ja oppilaan suhteesta. Pitäisi auttaa lasta riitaantumaan ja riitelemään riippuvuudesta huolimatta.

On tärkeää saada tietää, millainen on toisten silmissä.
Osalle vammaisista suuri sisäinen epävarmuuden aiheuttaja on oma ulkoinen olemus, se, että on erilainen kuin toiset. Tämä olemus pitäisi pystyä hyväksymään. Vasta sitten pystyy hyväksymään, kun tietää mitä pitää hyväksyä. Tarvitaan kokemuksia toisista vammaisista ihmisistä ja siitä miltä minä näytän.

On tärkeää puhua vammasta ja siihen liittyvistä asioista.
Kun lapsen kanssa puhutaan vammasta ja käytetään siihen liittyviä erilaisia sanoja , kehittyy lapsen kyky kohdata tuo ongelmallinen ja vaikea asia. Samalla lapsen mieleen rakentuu se käsitys, että asia on kohdattavissa ja käsiteltävissä ja hän oppii itse ajattelemaan sitä mielessään. Jos vammasta ei puhuta, lapsi ei saa sanoista välineitä vammansa ymmärtämiseen ja hänen mieleensä voi rakentua pyrkimys ohittaa ja välttää vamman ajattelua ja siihen liittyvien asioiden esille tuomista.

Teksti Arja-Liisa Linnasalo. Julkaisija Kynnys ry. Julkaisuvuosi 1989