Tässäpä yksi kauneimmista, ymmärrystä avartavista ajatelmista mitä olen erityisäitiyteni matkalla saanut lukea. Se ei ole menettänyt tehoaan kuluneiden vuosien aikana.
Viime viikolla kirpputorilta lähti mukaani kaksi kirjaa. Toista niistä ei kokenut sisällöltään kummoiseksi, mutta siitä löytyi ajatuksia suuresti herättävät “Merkityksellisen elämän käskyt”.
Olemme kokeilleen viime kesänä, kuinka hyötykasvien kasvatus kaupungin vuokrapalstalla hoituu vaikkei ole paljon kokemusta, mutta sitäkin enemmän intoa ja uskallusta. Hyvin ja hauskasti hoituu. Kokemuksia karttuu hurjasti, kun ei ota oikein kirjanoppinutta kantaa tekemiseen. Hyötykasviviljelyyn tulee aivan uusi näkökulma, kun kaverina on vaikeasti kehitysvammainen nuori mies.
Lapseni oli alle kouluikäinen, kun ensimmäisen kerran kuulin terapeuttien mainitsevan pojan kehnosta kehonkuvasta. Ajattelin tuolloin, että mitä hullua puhuvat, kaikkihan oman kehonsa hahmottavat. Myöhempinä vuosina opin, että aistien ongelmaton käsittely ei olekaan kaikille itsestäänselvyys.