Lapsi salaisuuden

Tässäpä yksi kauneimmista, ymmärrystä avartavista ajatelmista mitä olen erityisäitiyteni matkalla saanut lukea. Se ei ole menettänyt tehoaan kuluneiden vuosien aikana.

Eilen enkelit Herralle tuumivat näin:
On aika syntymän uuden.
Hyvin paljon rakkautta tarvitsee,
tämä lapsi salaisuuden.

Hänen kasvunsa ei liene nopeaa,
ei hän saavuta tähtiä siellä.
Paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä,
joita kohtaa hän elämän tiellä.

Ehkei hän koskaan nauraa ja leikkiä voi, ei sanoja mietteilleen löydä.
Monissa paikoissa sopeudu ei, saa hän vammaisen nimellä käydä.

Siispä huolella kotinsa valitkaamme, hän saakoon elämää täyttä.
Herra – valitse vanhemmat,  läheiset joita voit tähän erikoistehtävään käyttää.

Jos heti tehtävän arvoa he huomaa ei, niin ehkä onkin hyvä.

Katsos  – lahjana lapsosen mukana on – luja usko ja rakkaus syvä.

Ajan kanssa he varmaan ymmärtää, minkä aarteen suuren he saikaan.
Saavat iloita heikosta, hennosta – salaisuudesta lapsesta taivaan.

Runon on kirjoittanut kahden vammaisen lapsen äiti, Edna Massimilian. Sen olen poiminut Jaatispostista vuonne 2000.