Riemastuin suuresti

 Kun lapseni syntyi lähes 23 vuotta sitten, nautin hänen tulostaan ja kasvustaan kuten kahden vanhemmankin lapsemme. Kun hän varttui, minä hämmästyin. Huolestuin. Surin ja väsyin. Tunsin olevani erikoisen kasvatustehtäväni kanssa yksin ja eksyksissä.

Pälvi ja Heini
Kuva: Esko Jämsä

Virallista tietoa lapsen erilaisuudesta kertyi vähän ja samalla käytännössä arki kävi entistä kummallisemmaksi. Saatavilla ei ollut läheistä tai virtuaalista vertaistukea. Vähiten puolisolta. Kunnan sosiaalitoimi tarjosi virallista apuaan ja olin vähästäkin kiitollinen. Opin käyttämään tukia hitaasti. Kun sitten opin kyselemään oikeita asioita ja vaatimaan lapselle perustellusti, en ollutkaan enää mukava vammaisen lapsen äiti.

Kun seitsemän vuoden vanhana poika sai virallisen diagnoosin, hänet luokiteltiin pieniin harvinaisiin vammaryhmiin kuuluvaksi. Tuttavatäti muisti kuulleensa, että Angelman-lapsesta oli kirjoitettu kirja, “Pikku Heini“.  Olin innoissani ja etsin kirjan käsiini. Luin ja kauhistuin. Omien arkivaikeuksien kanssa kamppailevana äitinä en saanutkaan kirjasta odottamaani lohtua enkä lupauksia paremmasta. Päinvastoin. Vaikeudet ja vajavuus erilaisen lapsen vanhempana hämmensi mieltäni.  Etsin kirjoittajaa numerotiedustelusta ja tavoitin hänet puhelimitse. Ystävällinen ääni kertoi tapahtumien heidän perheessään menneen juurikin kerrotun kaltaisesti. Heinin äiti oli surullinen ettei riittänyt, ei kyennyt, ei jaksanut. Hän kertoi tytön olevan sijoitettuna laitokseen ja niinä kertoina, kun hän siellä vieraili, lapsi vaikutti viihtyvän vain hoitajan kanssa. Tuskin huomasi äitiään. Noin pienenä, neljä vuotiaana laitokseen – ajattelin tuskaisena puhelun jälkeen. En suositellut kirjaa kenellekään luetun ja näiden tapahtumien jälkeen.

Nyt 15 vuotta myöhemmin riemastuin suuresti, kun löysin kolme linkkiä: Artikkelit Jumalapuhetta olemuskielellä , Ja sitten taas halataan ja suukotellaan  sekä Tytär vieressäni. Heini ja äiti ovat sittenkin yhdessä! Nyt itsekin varmenpana äitinä ja vahvenpana ihmisenä arvostan suuresti kirjoittaja-äidin, Pälvi Ahoinpellon kerrontaa, tunteiden esille tuonnin aitoutta sekä kirjoissa että artikkeleissa. Kiitos jatkokertomuksistanne, niistä löysin toivon ja ilon. Kiitos kasvun kuvaamisesta, ymmärryksistä ja niiden välittämisestä.

Suosittelen lukukokemuksia lämpimästi.  

Pälvi ja Heini.
Kuva Sirpa Päivinen

Kirja:  Usein ihmettelen. Tekstit Pälvi Ahoinpelto, Margit Nyman, Leena Tuomola, Björn Nalle Öhman.  Kirjapaja 2012

Artikkelit:

Ja sitten taas halataan ja suukotellaan. Sana-lehti 8.5.2008.

Jumalapuhetta olemuskielellä. Espoon seurakuntasanomat 30.4.2012 

Tytär vieressäni. Vantaan Lauri-lehti 17.5.2012.