Merkityksellisen elämän käskyt
Viime viikolla kirpputorilta lähti mukaani kaksi kirjaa. Toista niistä ei kokenut sisällöltään kummoiseksi, mutta siitä löytyi ajatuksia suuresti herättävät “Merkityksellisen elämän käskyt”.
Viime viikolla kirpputorilta lähti mukaani kaksi kirjaa. Toista niistä ei kokenut sisällöltään kummoiseksi, mutta siitä löytyi ajatuksia suuresti herättävät “Merkityksellisen elämän käskyt”.
Löysin kirpputorilta kirjan. Julkaisuvuosi sama kuin Maukan syntymän. Mielenkiintoista.
Mitä merkitsee vahvaksi kasvaminen? Miten lapsen kehittymistä voitaisiin tukea niin , että hänestä tulisi mahdollisimman itsenäinen, ympäristön suhtautumisesta sisäisesti riittävän riippumaton pohdiskelee Arja- Liisa Linnasalo, kirjassaan “Vaivainen vaihtoehto”. Lue lisää →
Kenkälaatikkokirjoituksiani selatessa käteen osui kolmen liuskan kirjoitus sekä siihen kiinni niitattu Keskisuomalaisen pieni rivi-ilmoitus. Suomen Mielenterveysseura oli julistanut kirjoituskilpailun: ”Miten elämäni muuttui, kun läheiseni sairastui.” Pääpalkinto 10 000 markkaa ja kirjoitusten jättöaika huhtikuun loppuun mennessä. Tuumin, olisikohan minulla mahdollisuuksia, jos nivoisin yhteen muutaman lähivuoden tapahtumat? Niin. Pieni, kummallisesti kehittyvä ja käyttäytyvä poika täyttäisi seuraava syksynä neljä vuotta. Enkä tosiaankaan kirjoittaisi pelkästään pojasta. Perheestä kertoisin ja itsestäni äitinä. Moni asia oli käännähtänyt mullin mallin.
Tarina, kilpakirjoitus alkoi keskeltä, ilman introa.
Olemme kokeilleen viime kesänä, kuinka hyötykasvien kasvatus kaupungin vuokrapalstalla hoituu vaikkei ole paljon kokemusta, mutta sitäkin enemmän intoa ja uskallusta. Hyvin ja hauskasti hoituu. Kokemuksia karttuu hurjasti, kun ei ota oikein kirjanoppinutta kantaa tekemiseen. Hyötykasviviljelyyn tulee aivan uusi näkökulma, kun kaverina on vaikeasti kehitysvammainen nuori mies.
Keväällä eletään taas sitä aikaa vuodesta, jolloin painonpudotus-jutuista ei tule loppua. Sen kerran, kun lehtiä tai kanavia selaa, niissä käsitellään ennen rantakautta äkisti poislähteviä läskejä. Lue lisää →
Kouvolan Karjalaiskylässä, 50 vuotta sitten naapurin Masia nimitettiin hölmöksi. Sillä kun oli suu yhtenään auki. Leuka riippui ja sai naaman näyttämään jotenkin väsähtäneeltä. Masi ei käynyt apukoulua, tavallista kansakoulua vain muitten mukana. Isäni toveri Pukki-Paavo puolestaan kulki kökkäämällä, koska hänen sanottiin olevan sotainvalidi. Vammaisista ei puhuttu – vaivoista, vioista ja vaivaisista vain.
Lapseni oli alle kouluikäinen, kun ensimmäisen kerran kuulin terapeuttien mainitsevan pojan kehnosta kehonkuvasta. Ajattelin tuolloin, että mitä hullua puhuvat, kaikkihan oman kehonsa hahmottavat. Myöhempinä vuosina opin, että aistien ongelmaton käsittely ei olekaan kaikille itsestäänselvyys.
Termi haastava käyttäytyminen kuvaa poikkeavaa käyttäytymistä. Määrittely on aina sosiaalinen tapahtuma.
Kuuluuko ystäväpiiriisi yhtään vammaista ihmistä? Minun kuuluu. Ja jos sellaisen tapaisit, niin mistä sen huomaisit? Tunnistaisitko hänet oudoista kasvonpiirteistä vai omituisesta käyttäytymisestä, puuttuvista raajoista tai kenties erilaisesta äännähtelystä?
Kommunikaatio
Lapsen oma motivaatio on kommunikaation kehittämisen perusta. Lue lisää →