Omaishoitaja
Taiteilija Markus R
Missähän vaiheessa vammaisen lapsen isästä tai äidistä tulee omaishoitaja? Silloinko minusta, kun ensimmäisen kerran karjaisin rumia ja puoliso ajatteli hakea jostain apua?
Minkä voimalla
Minkä voimalla ihminen mukautuu suuriin muutoksiin, vaikka ne saisivat elämän ajoittain tai lopullisesti muuttumaan ennalta arvaamattomaksi. Kuinka ihmeessä jaksamme lapsen tai omaisen kanssa, joka vuosikaudet vaatii erikoiskäsittelyä, aikaa, enemmän huomiota ja vielä enemmän huolenpitoa. Lue lisää →
Lapsen kasvattamisesta
Löysin kirpputorilta kirjan. Julkaisuvuosi sama kuin Maukan syntymän. Mielenkiintoista.
Mitä merkitsee vahvaksi kasvaminen? Miten lapsen kehittymistä voitaisiin tukea niin , että hänestä tulisi mahdollisimman itsenäinen, ympäristön suhtautumisesta sisäisesti riittävän riippumaton pohdiskelee Arja- Liisa Linnasalo, kirjassaan “Vaivainen vaihtoehto”. Lue lisää →
Kirjoituskilpailu
Kenkälaatikkokirjoituksiani selatessa käteen osui kolmen liuskan kirjoitus sekä siihen kiinni niitattu Keskisuomalaisen pieni rivi-ilmoitus. Suomen Mielenterveysseura oli julistanut kirjoituskilpailun: ”Miten elämäni muuttui, kun läheiseni sairastui.” Pääpalkinto 10 000 markkaa ja kirjoitusten jättöaika huhtikuun loppuun mennessä. Tuumin, olisikohan minulla mahdollisuuksia, jos nivoisin yhteen muutaman lähivuoden tapahtumat? Niin. Pieni, kummallisesti kehittyvä ja käyttäytyvä poika täyttäisi seuraava syksynä neljä vuotta. Enkä tosiaankaan kirjoittaisi pelkästään pojasta. Perheestä kertoisin ja itsestäni äitinä. Moni asia oli käännähtänyt mullin mallin.
Tarina, kilpakirjoitus alkoi keskeltä, ilman introa.
Vammainen veljeni
Kuuluuko ystäväpiiriisi yhtään vammaista ihmistä? Minun kuuluu. Ja jos sellaisen tapaisit, niin mistä sen huomaisit? Tunnistaisitko hänet oudoista kasvonpiirteistä vai omituisesta käyttäytymisestä, puuttuvista raajoista tai kenties erilaisesta äännähtelystä?
Onnellista kesää
Aika taitaa olla harhaa. Tuumailen mennyttä vuoden jaksoa: se tuntuu häkellyttävän lyhykäiseltä verrattuna tulevaan kokonaiseen vuoteen. Siemailen jyväskyläläisessä Coffee-housessa juomaani ja katselen kävelykadun ohikulkijoiden onnellisia ilmeitä. Toukokuu on ollut todella kaunis ja lämmin.
”Bonjour, Tuula!” Mjäts, pläts, mjäps – eurooppalaiset kevyet suudelmat hipaisivat poskiani. Huoneeseen pyyhälsi yrittäjyysvuosieni aikainen ystävä, jota edellisen kerran olin tavannut pari vuotta sitten. Lue lisää →
Jutustelua Luojan kanssa
Tällaisen tehtävän Sinä minulle siis lykkäsit! Tämmöisen erityislapsen äidin osan. Mitähän Sinun mieleen juolahti kahdeksan vuotta sitten, kun tämä lapsi oli vasta alullaan? Minustahan piti tulla Joku Merkittävä ja omilla ansioilla hyvin toimeentuleva nainen. Tiesin silloin tarkkaan, mitä elämältä halusin, mutta Sinäpä tulit ja sotkit suunnitelmat perinpohjin. Lue lisää →
Äitienpäiväonnea
Sängyssä vielä pötkötät pieni-iso Maukka-poikani. Olet kotiviikonlopulla äitienpäiväaamuna. Otetaan rennosti. Synnyit niin sanottuna terveenä poikana lähes 20 vuotta sitten. Kummastelin, kun et oikein oppinut istumaan tuetta etkä kävelemään ”ajoissa”. Vuoden vanhana alettiin lääkitä epilepsiaa ja neljän vanhana viimeistään myönsin, ettet ota ikäisiäsi kiinni kehityksessä tai osaamisessa. Raisu, villi, huonosti käyttäytyvä, ymmärtämätön poikani. Seitsemän vanhana todettiin: Angelmanin oireyhtymä, vaikea kehitysvammaisuus.