Minkä voimalla

Minkä voimalla ihminen mukautuu suuriin muutoksiin, vaikka ne saisivat elämän ajoittain tai lopullisesti muuttumaan ennalta arvaamattomaksi. Kuinka ihmeessä jaksamme lapsen tai omaisen kanssa, joka vuosikaudet vaatii erikoiskäsittelyä, aikaa, enemmän huomiota ja vielä enemmän huolenpitoa.

Mikä auttaa luopumaan, kun aika on kypsä antaa lapsen itsenäistyä tai hiljaa lipua pois keskuudestamme. Minkä voimalla muistamme huomioida muut perheenjäsenet tasapuolisesti ymmärtäen, että tarvitsemme toisiamme, läheisyyden tarpeensa kullakin.

Mikä meitä kasvattaa ihmisinä niin, että ymmärrämme suurtakin erilaisuutta ja opimme katsomaan vammaisuuden läpi suoraan ehjään sieluun.

Mikä auttaa arvostamaan, olemaan kiitollinen niistä asioita, joita on jo läsnä. Tässä hetkessä ja nyt. Millä torjun toistuvat huomiot sitä, mitä puuttuu tai mitä ei ole.

Miksi vapaaehtoisesti jotkut ryhtyvät ja jaksavat kiitoksitta tai palkatta tehdä työtä muidenkin edestä.

Mistä saa voimaa ja rohkeutta kohdata uusia ammattilaisia tai vieraita vaikuttajia, joiden eteen joutuu avaamaan itsensä ja perheen sisäiset asiat levälleen muiden päiviteltäväksi taistelussa läheisen oikeuksista hoitoon ja korvauksiin?

Mikä saa ihmisen samassa taloudessa sietämään toista aikuista, joka lopen uupuneena rääkyy omaa tuskaansa ja väsymystään. Tai sellaista, joka pakenee velvollisuuksia töihin tai tuoppiin. Mikä saa kasvamaan vastuuseen, ottamaan ja päästämään toisen lähelle vakuuttaen, että kyllä tästä yhdessä selvitään. Ja mikä auttaa ymmärtämään tai luovuttamaan, kun mitta on täysi.

Ja mikä saisi minut arvostamaan niin paljon itseäni, että osaisin pitää terveydestäni huolta, kykenisin ottamaan omaa aikaa ja samalla, kun olen läheisriippuvainen, olisin lähes riippumaton.

Mikäli minulta kysyttäisiin, humaanin taiteilijan, John Lennonin sanoin hyräilisin: ”The answer we need is – Love”.

Rakkaus!