Ettei vain lihava
Papunetin kuvapankki, Elina Vanninen
Keväällä eletään taas sitä aikaa vuodesta, jolloin painonpudotus-jutuista ei tule loppua. Sen kerran, kun lehtiä tai kanavia selaa, niissä käsitellään ennen rantakautta äkisti poislähteviä läskejä.
Joitakin aikoja sitten tv:n keskusteluohjelmassa suomalainen tanssiva plastiikkakirurgi kuvaili englantilaisille ala-asteikäisille näytettyjä kuvia. Näytillä testissä oli heidän ikäisiään lapsia: pyörätuolissa istuva vammainen lapsi, pakolaistyttö, aasialaiselta näyttävä poika sekä normaalin näköiseksi sanottu, mutta lihava lapsi. Koululaisilta tiedusteltiin, ketä tästä porukasta he eivät haluaisi kaverikseen. Kauneusleikkauksia operoiva kirurgi korosti, ettei lihavaa lasta halunnut kukaan kaveriksi: ”Ajatelkaa, lihava lapsi hävisi vammaisellekin!” Ohjelman paneelissa ollut teini-ikäinen sanoi kantavansa kilonsa iloisena ja huomautti lihavien olevan ainoat lainsuojattomat, joita ympäristö saa panetella kuinka häijysti tahansa.
Tuumailin, että entäpä jos englantilaisten lapsien suhtautuminen on yleisempää kuin luullaan! Aikuinen kylläkin, mutta itsellänikin on reippaasti ylimääräistä painoa. Mitenkäs sitten suu pannaan, jos vauvaa odottavat pariskunnat alkavat toivoa, ettei sukupuolella tai terveydentilalla ole väliä, kunhan lapsi ei vain ole lihava. Kaupankäynti kohtalon kanssa voi muotoutua miksi vain. Sekin trendien mukaan.
Mitäs, jos jonain päivänä yhteiskunta ja me ihmisinä olemme niin kehittyneitä, että vammaisen lapsen syntyminen ja erilaisena kasvaminen onkin hyväksytty ja luonnollinen tapahtuma. Kiinnostuuko yhteiskunta ja lääketiede enemmän normaaleista, jos heistä ajan kuluessa tulee vähemmistöryhmä? Voisiko sellaisessa yhteiskunnassa olla yleistä, että ns. terveitten lasten vanhemmat kyselisivät nettibookeissaan neuvoja, kuinka selvitä harvinaisesta tavallisen lapsen syndroomasta, yksinäisyydestä, juopottelusta, hampurilais- tai peliriippuvuudesta, nukahtamispeloista, mielialapalleroiden käytön purkamisesta, kömpelyyttä, vieroksuntaa ja syrjäytymistä ennustavasta lihavuudesta.
Ääääääh! Turhan vakavaa. Pandemioita ja uhkakuvia riittää, mutta nyt ei surra. Kesä on tulossa! Nautitaan leppeistä keleistä ja aamu viidestä asti kirkuvista linnuista.