Käyttäytymisen ohjaus

Termi haastava käyttäytyminen kuvaa poikkeavaa käyttäytymistä. Määrittely on aina sosiaalinen tapahtuma.

Se, että koetaanko tilanteet haastavaksi, riippuu niiden arvioijasta, ympäristön yleistavoista ja odotuksista. Englannin kielessä  haastava käyttäytyminen on synonyymi käytöshäiriölle. Kuinka paljon kehitysvammaiselle henkilölle tai ylipäätään kenellekään voidaan opettaa toivottua käyttäytymistä? Kuka määrittää toivotun tuloksen ja mitä tarkoitusperiä varten.

Sosiaalisesti määriteltynä haastava tai häiriökäyttäytyminen tarkoittaa yksilön toimimattomia vuorovaikutussuhteita ja kommunikaatiotaitoja suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Ympäristön ja lähi-ihmisen asema käyttäytymisen tulkinnassa ja kokemuksessa on suuri. Jollekin tietty käytös on haastavaa, jollekin toiselle esimerkiksi aktiivista ja aloittellista toimintaa. Lääketieteellisen määritelmän mukaan se on jatkuvaa epäsosiaalista, hyökkäävää ja uhkaavaa käyttäytymistä.

Mikä tahansa käytös voidaan tulkita, että se on henkilön yhteydenotto ympäristölle. Jotain halutaan viestittää. Henkilö, joko haluaa jotakin tai välttyä joltakin. Aikuisen ja kypsemmän henkilön tehtävä on ymmärtää ja löytää ratkaisu haastavalle käyttäytymiselle. Alla on kooste konferenssista, jossa kansainvälisesti arvostettu terapeutti Susan Wright esitelmöi aiheesta

Wrightin ja hänen edustamansa viraston (Department of Community Behavioral Services for Alberta Family and Social Services, Canada) lähestymistapaa lasten käyttäytymisongelmiin voi luonnehtia lauseella: Pyrkimys lähestyä positiivisesti sitä käyttäytymisen perussääntöä, että käyttäytymisen seuraukset määräävät tulevaa käyttäytymistä. Tästä näkökulmasta yksi tavallisimmista teoistamme on kiinnittää huomiota häiriökäyttäytymiseen ja sivuuttaa hyvä käytös vaieten. Tältä pohjalta on erityisen tärkeää havaita ja huomioida lapsen toivottu käytös ja palkita se.

KÄYTTÄYTYMISEN OHJAUS

Häiriökäyttäytymisen vahvistuminen ja siltä välttyminen

• Häiriökäyttäytyminen voi vahvistua ainakin, jos lapsi huomaa siitä seuraavan:
  – epämiellyttävien tehtävien välttelyä
  – vanhempien huomiota tai hermostumista
  – ”tahtojen taistelun” voitto
  – minkä tahansa hyvän saaminen, jotta lapsi ei enää tekisi samalla tavalla
• Erityisen ongelmallinen tilanne on silloin, kun palkinto käytöshäiriöstä on
  suurempi kuin palkinto hyvästä käyttäytymisestä.
• Häiriökäyttäytymisen ehkäisemisessä huomioitavia asioita:
  – harkitse ennen kuin reagoit
  – ennakoi tulevat tilanteet realistisesti
  – ohjaa lapsi muihin toimintoihin, tarjoa vaihtoehtoja
  – älä ole huomaavinasikaan pieniä, vaarattomia ja vain vähän häiritseviä
    käyttäytymisongelmia
  – opeta rauhallisesti uudenlaista, sopivaa käyttäytymistä
  – käytä positiivisia ilmauksia, sanontoja, kehuja ja muita keinoja hyvän
    käytöksen vahvistamiseksi
  – muuta ympäristöä: siirrä, rajoita, yksinkertaista, tee turvalliseksi
  – aseta käyttäytymiselle selvät rajat
  – ole mahdollisimman johdonmukainen

Lahjus ja palkkio

Lahjuksen ja palkkion välinen oleellinen ero on siinä, että lahjus annetaan ennen tekoa ja palkkio vasta sen jälkeen. Kuinka sopiva palkkio voidaan löytää kussakin tilanteessa?

Lapselta voidaan kysyä tai voidaan havainnoida, mitä hän tekee mielellään ja kenen kanssa. Jos jokin on vahvistanut häiriökäyttäytymistä, niin tilannetta voidaan muuttaa siten, että lapsen on käyttäydyttävä hyvin saadakseen tämän palkkion. Muista kuitenkin, että kaikkea mistä lapsi pitää, ei voida käyttää palkkiona, ja että palkkion on oltava riittävän voimakas muuttamaan käytöstä ja on tarkkailtava tehoaako se. Palkkio voi olla jokin toiminto. Jo pelkkä tilaisuus tehdä jotakin mukavaa ja samalla käyttäytyä hyvin voi olla aineellinen, sosiaalinen tai toiminnallinen (tarra, ”pisteitä”, hyväksyvä hymy tms”).

• Palkkioiden käytössä kannattaa lisäksi huomioida seuraavaa:
  – soveltuvuus ikätasolle
  – aina oltava suhteessa tilanteeseen
  – oltava saatavilla aina ja vain silloin, kun se on ansaittu
  – vaihtele palkkioita, mutta älä käytä liikaa äläkä liian vähän
  – anna heti sen käytöksen jälkeen, mitä haluat vahvistaa
  – ei mitään muttia, älä siis vedä pois palkkiota sanoen esimerkiksi: ”Ihan  hyvin tehty, mutta
    olisi se voinut mennä paremminkin”
  – palkkion lisäksi osoita kiinnostusta, rohkaise, kiitä ja kehu.
• Kiitoksen ja kehun yhteydessä huomioitavaa:
  – kehu tekoa äläkä lasta
  – etsi tilaisuus kehua mielekkäästi
  – kehu heti
  – ota katsekontakti, ole läsnä, huolehdi vartalokielestä, ilmeestä, äänensävystä ja sananvalinnasta – ole vilpitön ja vältä ylilyöntejä

Kieltäytyykö lapsi yhteistyöstä?

Ehkä hän ei halua lopettaa toista, jotain mieleistä tekemistään tai aloitta uutta, ennalta tunnistamatonta. Tietääkö lapsi mitä häneltä vaaditaan, mikä on tekemisen tarkoitus. Ehkä hän ei tiedä mitä häneltä vaaditaan. Tai haluaako hän provosoida (ärsyttää) reaktion. Mahtaako hänellä liittyä aiempiin vastaaviin kokemuksiin, muistikuviin tai henkilöihin epämiellyttäviä tai turvattomia tuntemuksia/kokemuksia.

•  Lasta voidaan houkutella ja rohkaista, johdattaa yhteistyöhön seuraavilla tavoilla :
  – kerro lapselle ymmärrettävin, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan
  – anna hänelle valintavaihtoehtoja (kuvat, esineet…)
  – tee sopimus: jos ensin tehdään tätä, niin sitten voidaan tehdä sitä …
  – kerro se, mitä haluat, selvästi ja yksinkertaisesti, positiivisesti ja tarkalleen
  – jos on välttämätöntä saada lapsi tekemään jotakin – älä kysele vaan käske (hae reppu  jne…)
  – älä koko ajan vaadi lasta tekemään jotakin
  – pidä huoli, että lapsi kuuntelee, huolehdi katsekontaktista. Valvo, mitä tapahtuu ja palkitse tai huolehdi muuten seuraamuksista

 Rangaistus ja kuri

• On tärkeää tehdä ero rangaistuksen ja kurin välillä.
• Rankaiseminen on usein huono reaktio, koska:
  – se tapahtuu vasta käyttäytymisen jälkeen
  – kontrolloit itse käytöstä sen sijaan, että lapsi oppisi itse kontrolloimaan sitä
  – se keskittyy yhteen nimenomaiseen tapahtumaan pitkän ajan kuluessa tapahtuvan oppimisen sijasta
  – se on usein mielivaltaista, alistavaa ja nöyryyttävää
  – se tapahtuu usein silloin, kun lapsi on vähiten valmis kuuntelemaan ja käyttäen sanoja , jotka lapsessa helpoimmin lisäävät vastustusta
  – lapsi reagoi syyllisyyteen, suuttumukseen ja nöyryytykseen oppimatta hyväksyttävää käytöstä ja itsekuria
  – rangaistuksen voimakkuus perustuu tavallisesti siihen, kuinka vastenmieliseksi kokee käytöksen ja kuinka välttää sitä sen sijaan, että se vastaisi teon vakavuutta
  – se voi tulla sitä voimakkaammaksi mitä useammin me käytämme sitä
• Kuri on rangaistuksen positiivinen vaihtoehto:
  – aseta ymmärrettävät rajat ja säännöt
  – säilytä molempien puolten itsekunnioitus
  – rajoituksia käytetään ilman liiallista suuttumusta
  – lapsi tietää, mikä on sopivaa ja mikä ei
  – liittyy käytökseen eikä henkilöön
  – opettaa vastuuntuntoa
  – kohtuullista ja oikeudenmukaista
  – tarkoitus opettaa lapselle häiriökäyttäytymisen seurauksia ja hyvän käytöksen tärkeyttä.

•  Mitä sitten tarkoitetaan haastavan / häiriökäyttäytymisen seurauksilla:
  – ajateltava ja selitettävä lapselle tai/ja yhteisölle
  – käytettävä ymmärrettävää, selkää ja tilanteeseen sopivaa kieltä
  – ei aina ole hyvä kertoa seuraamuksista ennen kuin lapsi alkaa tehdä jotain väärin, sillä lapsi voi saada sen käsityksen, että odotat hänen tekevän niin
  – voi olla joskus järkevää asettaa rajat ja seuraamukset samanaikaisesti
  – joskus täytyy toteuttaa seuraamus, jota ei ole asetettu etukäteen

• Em. tärkeä periaate sivuuttaa vaieten pieniä, melko harmittomia käytöshäiriöitä. Ideana on juuri välttää se, että lapsi saisi tällä tavalla osakseen huomiota.
• Kaikki, sekä fyysinen että emotionaalinen huomio evätään:
  – ei katsekontaktia, käänny muualle
  – kasvot: neutraali ilme, älä näytä suuttumustasi, vaikka oletkin vihainen
  – ei mitään viestintää: ei sanoja, eleitä, huokaisuja tms
  – ei mitään emootioita/tunteiluja: ei vihainen, ei tuskastunut, tms. keskity vaikka  radion kuunteluun, tai paidan hihassa olevaan tahraan
  – ajoitus: vaikene heti ja jatka sitä niin kauan kun käytöshäiriö loppuu
  – ole valmis kehumaan jälleen kun lapsi alkaa taas käyttäytyä toivotulla tavalla.

Huomioitavaa

• Kun aloittaa ohjauksen, käyttäytyminen saattaa aluksi huonontua, mutta sinnikkyys ja johdonmukaisuus palkitaan. Kun kaikki osapuolet käyttävät yhdessä sovittuja metodeja, käyttäyttyminen muuttuu ennen pitkää. Jos olemme kuitenkin liian stressaantuneita, kiireisiä tai vihaisia pystyäksemme ohittamaan käytöshäiriöitä vaieten, saatamme alkaa huutaa tai antaa periksi. Tällaisia tilanteita varten tarvitaan etukäteissuunnitelma:
  – millaista käytöstä haluan todella vähentää
  – mitä haluan sen tilalle
  – milloin ja missä häiriökäyttäytyminen tapahtuu
  – mitä muuta silloin tapahtuu
  – kun käytöshäiriö tapahtuu, mitä silloin tehtävä
  – mihin minun on suunnattava huomioni sen sijasta
  – mitä voisin ajatella kannustaakseni itseäni olemaan lujana
  – mitä teen, jos lapsi lopettaa ja alkaa käyttäytyä kunnolla
  – entä jos hän ei lopeta ?

Positiivisuus, johdonmukaisuus

On myös pyrittävä huolehtimaan siitä, että muutkin lapsen kanssa tekemisissä olevat ihmiset toimivat näiden periaatteiden mukaisesti. Muista olla positiivinen ja johdonmukainen. Vaikka menestyksesi riippuukin siitä, kuinka paljon teet asian hyväksi, pidä käyttäytymisen ohjaus mahdollisimman yksinkertaisena. Älä luovuta, äläkä jätä huomaamatta pieniäkään edistysaskeleita. Kehitysvammaiset lapset tarvitsevat paljon toistoa ja oppiakseen eri tilanteisiin sopivaa käyttäytymistä.

Teksti on poimittu Angelman-yhdistyksen tiedotteesta 3/97. Sen välittäjä ja kääntäjä on yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja Heikki Taimio.